Pikkuisen serkkutyttöisen ristiäisiin matkasi tällainen tapaus.. =)

Tyynykakut on ihan peruskamaa tuolla kakkujen maailmassa, joten tulinpa tehneeksi ensimmäisen omankin version vihdoin. =)

Täytteenä oli appelsiinia, kinuskikastiketta, ja vaniljakreemi, ja olin itse kyllä tooodella tyytyväinen kakkuun kaikin puolin, niin ulkonäön kuin maunkin puolesta =)

Koristepa ei tällä kertaa sitten ollutkaan marsipaania, vaan kysyin luvan saada harjoitella ja kokeilla tehdä jostakin polymeerimassasta, ja päädyin ostamaan fimoa.

Fimo softia jos tarkkoja ollaan. Ja oli kyllä vika kerta kun kosken mokomaan tököttiin. Ilmeisesti on parempiakin massoja tällaisiin, ja jatkossa täytyy uskaltautua tilaamaan netistä jotain muuta (tätä oli vain tarjolla lähimmässä askartelukaupassa). Tän rinnalla marsipaani oli ihan unelmamateriaali. Meinaan haaveeni ja kuvitelmani kiinteästä ihanasti muokkautuvasta massasta joka ei yritä kokoajan levitä yms. romuttui kertaheitolla. Tämä Fimo soft kun oli tosiaan niin softia, että kun vähänkin hipaisit sitä jotenkin "väärin" siihen jäi aina ihan kamala jälki, sormenjälkiä piti varoa, ja niiden silottelu ei ihan mennytkään niin kivasti kuin kuvittelin. Vähän väliä sai olla paistelemassa, ettei toista kohtaa muokatessaan murjoisi toista päätä piloille.. Ja tietysti kun haaveilin parempaan materiaaliin käsiksi päästyäni, saavuttavani vielä tarkempaa työskentelyä..

Noo tämähän on oppimista tämä, ja taas olen yhtä juttua fiksumpi.. täytyy tosissaan löytää jostain "SE" paras massa. Se on kyllä kiva, että nyt koristeen voi tosiaan huoletta laittaa vaikka hyllyn päälle, ilman että se kerää rumasti pölyä jota ei edes saa irti kovin helposti sitten enään.. =)

Onnea pieni Maj Ellen♥

Kakku oli suloinen, mutta sinä olit vielä suloisempi!